Elämäni poikana

Elämäni poikana -kirjassa Sinkkonen käsittelee jälleen pojaksi kasvamista ja poikana olemista. Hän lähtee etsimään ymmärrystä ja herkkyyttä, joiden katoamisen seurauksena lasta kohdellaan manipulatiivisesti hänen ominaislaatuaan ja autonomiaansa kunnioittamatta.

Sinkkonen käy läpi poikalapsen kehitysvaiheita ja kirjoittaa muun muassa siitä, miten tärkeää on, että pojat saavat halutessaan nujuta muiden lasten kanssa ja leikkiä pyssyleikkejään. Mitä monipuolisemmin lapsi leikkii, sitä selviävämpi aikuinen hänestä kasvaa.
Empatiakyky taas kehittyy läheisissä vuorovaikutussuhteissa ja taideharrastuksissa. Musiikki, kirjat, tanssi, kuvataide ja muut itseilmaisun muodot auttavat tunnistamaan ja hallitsemaan tunteita. Niiden aseman soisi vahvistuvan joskus kovin rajoittuneessa poikien kulttuurissa.
Pojilla on tiettyjä kehityksen erityishaasteita enemmän kuin tytöillä, joten kirjassa tarkastellaan muun muassa ylivilkkautta, käytöshäiriöitä, narsistisia häiriöitä ja peliriippuvuutta. Kliinistä kokemusta ja tutkimustietoa täydentävät haastattelut, lasten havainnointi erilaisissa tilanteissa sekä poikien ja tyttöjen omat tekstit.