Meduusameri

Kristiina Wallin vie lukijan unenkaltaiseen todellisuuteen, muistamiseen, merellisyyteen ja sisaruuteen. Aikatasot kerrostuvat, mennyt muuttuu tulevaksi ja nainen sulkee nyrkkiinsä sukupuuttoon kuolleen linnun tai muuttuu puiston vanhukseksi. Muistiinpanoihin pakotettu järjestys murtuu. Kirjoittaminen loihtii mielikuvat tosiksi ja mahdollistaa taianomaisen siirtymisen ajasta ja todellisuudesta toiseen.

Kielen syvänteet, kuilut ja onkalot, onteloissa kudostuva, lihallistuva tuuli. Kierrän kehää oman tilakokemukseni sisäpuolella, matkin liikettä joka kuvittelen olevani. Hetki on loittoneva piste, etääntyvä muisto kuvitellussa huoneessa.