Ruohoa

Ruohoa herätti ilmestyessään valtavaa huomiota, järkytti vakiintuneita käsityksiä. Meni vuosikymmeniä, ennen kuin pilkattu, parjattu, häväisty ja halveksittu runoteos tajuttiin erääksi maailmankirjallisuuden ainutlaatuisimmista saavutuksista. Whitman itse lausui: ”Minua ei voida kääntää ja selittää, minut voidaan vain käsittää.”

Kokoelma julkaistiin ensimmäisen kerran 1855, mutta runoilija laajensi ja paranteli sitä vielä vuosikymmenien ajan, niin että lopullinen laitos ilmestyi 1890-luvulla.Runoissaan Whitman tietoisesti etsii vapautumista vahoista sovinnaisista muodoista ja etsii uutta, välittömämpää ilmaisua. Se Whitman, joka hahmottuu esiin näistä runoista, rakastaa intohimoisesti luontoa kaikissa sen muodoissa, hyvää ja pahaa, ruumista ja sielua, miestä ja naista. Yhtä haltioituneesti kuin hän laulaa mitä vastakohtaisimmasta elämänilmiöstä, yhtä myötätuntoisesti hän suhtautuu ihmiseen kaikkineen. Teos antaa myös elävän, yksityiskohtaisen kuvan sen hetken Amerikasta.Suomeksi tämän aikanaan käänteentekevän ja uutta suuntaa osoittavan runoteoksen on loisteliaasti tulkinnut Arvo Turtiainen.