Siniset koirat

Iiris on viemässä syntymäpäiväkukkia ystävälleen. Tuosta lasinkirkkaasta kevään hetkestä avautuvat aiempien vuosien tapahtumat, eräänlaisten katoamisten tarina. Tarina siitä, miten toista etsiessä voi unohtaa itsensä. Ja miten jokainen on täällä vain käymässä, pidemmän tai lyhyemmän ajan.Kertoja tarkastelee Iiriksen elämää etenkin yksityiskohtien kautta. Jo lapsena Iiris keräsi korkkiseinälleen karkkipapereita, nyt hänen työssään rekvisitöörinä pienillä asioilla on merkitsevä rooli. Erityisen mieltynyt Iiris on siniseen väriin. Korkkiseinän kokoelma oli sininen, samoin peitto, johon joskus pakkasella käärittiin ksylofonin kielet. Aikuisena sininen on väri kaikelle sille, mikä pakenee horisonttiin.

Inka Nousiainen kirjoittaa musertavistakin asioista keveästi kuin puhaltaisi ilmaan voikukan hahtuvia. Upeasta kerronnasta huokuu inhimillisyys, lämmin huumori ja ymmärrys elämän jatkuvasta keskeneräisyydestä.