Tatko

Tatko tarkoittaa bulgariaksi isää. Se on myös tarina Elenasta, joka putoaa kulttuurien väliin eikä tunne kuuluvansa minnekään. Elenan isä on kasvanut vuorten keskellä ja sitten muuttanut Suomeen, missä ei ole yhtäkään vuorta. Isä on tumma, kiivas ja tuijottaa kohti, hän on liian iso maahan, jossa ihmiset vaikenevat ja kääntävät päänsä pois.

Pian Elena on itsekin ulkomailla. Hän etsii isää omasta kodittomuudestaan. Maisema vaihtuu, vuoret seisovat, joet virtaavat ja perheenjäsenet koettavat löytää toisensa.

Romaanin maailmassa kieli, tavat, roolimallit ja hyvän elämän määritelmät periytyvät myrskyisästi ja iskeytyvät vastakkain jättäen haavansa perheenjäseniin. Tatko on tarina intohimosta, sovinnosta ja pitkästä matkasta isän luo. Se on kiehtova, tulinen ja silmiä avaava romaani aikamme ihmiskohtaloista.